6. heinäkuuta 2017

Lastenrunoja runon ja suven päivänä

Tänään vietetään runon ja suven päivää. Meillä on viime aikoina tutustuttu lastenrunoihin, joten ajattelin että lastenrunokirjoista kirjoittaminen sopii tähän päivään hyvin. Pikkumies on nyt yksivuotias, joten hän ei vielä runojen päälle kovin paljoa ymmärrä, mutta kuuntelee kyllä sujuvasti leikin lomassa kun luen niitä ääneen. Meillä luetaan muutenkin ääneen kaiken touhun keskellä, yleensä minä istun keittiön lattialla lukemassa kun mies tekee ruokaa ja pikkumies touhuaa omiaan siinä vieressä.


Runokirjoista luettavana ovat olleet Jukka Itkosen Kaikki hyvin kasvimaalla ja Sanamaa, Ismo Puhakan Hei, hommiin! ja Vesa Löhösen Ajan Hukkaa sanoi susikuski. Kaikki ovat lainassa kirjastosta.


Jukka Itkonen on varmasti monelle tuttu, sillä hänen tuotantonsa on laaja niin kirjallisuuden kuin musiikinkin puolella. Lasten runokirjoja on myös julkaistu useita. Sanamaa on ilmestynyt vuonna 2012 ja sen ihanan kuvituksen on tehnyt Virpi Penna. Kirjan runot sisältävät paljon sanoilla leikittelyä ja aihepiirit vaihtelevat eläimistä leipomiseen. Pidin erityisesti runosta Sammakko ja perhonen, joka sopii näihin kesäsäiden päivittelyihin erinomaisesti, asiat kun voi nähdä useammasta näkökulmasta:


Kunpa sataisi, sanoi sammakko,
sataisi solkenaan.
Silloin tämä pomppiva vieteri
lähtisi niitylle pomppimaan.

Kunpa paistaisi, sanoi perhonen,
ja jos rupeaa paistamaan,
silloin tämä lentävä liidokki
lentäisi mettä maistamaan.
(Itkonen: Sanamaa, s. 21)


Kaikki hyvin kasvimaalla -kokoelma on ilmestynyt 2014 ja sen on kuvittanut Camilla Pentti. Myös tämän kirjan kuvitus on todella kaunis ja ihanan värikäs. Tämän kirjan runot liittyvät luontoon, kasveihin, vuodenaikoihin ja eläimiin. Useimmat runoista olivat minusta kesäisiä, mutta löytyy joukosta myös muihin vuodenaikoihin sopivia runoja. Mukana on myös pieniä "söpöjä" runoja, kuten Jäljet hiekassa:

Hiekkaan pienet jäljet jäi,
siitä sahamiehentäi
juuri äsken kulki.

Meni piiloon kiven taa
ja siellä silmät sulki.
(Itkonen: Kaikki hyvin kasvimaalla, s. 31)


Ismo Puhakan runoilemassa ja Paula Aholan kuvittamassa kirjassa Hei, hommiin! (2011) on teemana erilaiset ammatit. Monet runoista ovat aika pitkiä ja kaikki runot keskittyvät aina yhteen ammattiin. Mukana on esimerkiksi pappi, postinkantaja, runoilija ja lopuksi Muuan herra riippumaton. Kaikki runot ovat rytmikkäitä ja sopivat minusta paremmin ääneen luettaviksi kuin hiljaa itsekseen tavattaviksi. Runoilijasta kertova runo taisi olla kirjan lyhin, mutta minusta kaunein:


Kerro meille kirjailija,
miten tehdään kirja?
Pannaan kirjaimia peräkkäin:
Näin ja nÄin ja näIn ja näiN.

Kerro meille runoilija,
mistä löytyy sadun sija?
Mennään metsään,ystäväin,
ja ollaan aivan hiljaa.
(Puhakka: Hei, hommiin! s. 10)


Ajan Hukkaa sanoi susikuski on Vesa Löhösen kirjoittama ja Jukka Laukkasen kuvittama, ja se on ilmestynyt vuonna 2006. Kirja sisältää lyhyehköjä runoja joissa eläimet ovat yleensä päähenkilöinä. Nämä runot eivät iskeneet minuun ihan yhtä lujaa kuin muut joista olen tässä kertonut. Näissä runoissa oli edellisiä selkeämmin joku tarina, esimerkiksi karhujen häät tai hiirten runopiiristä kertovat runot. Minä pidin eniten väsähtäneestä kukosta kertovasta runosta:


Isäntä oli murheissaan kukosta:
ei ollut kiekunut aamulla,
lieneekö kurkussa tukosta?
Vai olisiko vanhuus tulossa,
mies tuumi alakulossa.
Sai tohtorilta uutisia hyviä:
- Kukko virkoaa
kun annat sille jyviä.
- Ei kiekunut se aamulla, herätellyt hommiin,
se nukkunut vain oli tällä kertaa pommiin.
(Löhönen: Ajan Hukkaa sanoi susikuski, s.41)

Runojen ja lorujen kuuleminen edistää lapsen kielenkehitystä pienenä, ja vähän isompanakin se kehittää kielitajua erinomaisesti. Runoja kuulemalla ja lukemalla oppii oman kielen rytmin ja sillä leikittelyn eri tavalla kuin satuja kuuntelemalla. Runot kehittävät myös sanavarastoa, sillä niissä voi olla vähän vieraampia sanoja kuin mihin lapsi on tottunut. Etenkin Itkosen Sanamaa-kirjassa huomasin paljon sellaisia sanoja, joiden merkitystä voisi isomman lapsen kanssa yhdessä pohtia.

Lapsille lukeminen on tärkeää, se tieto ei varmasti ole päässyt livahtamaan kenenkään ohi. Minusta kannattaa kuitenkin lukea erilaisia ja erityyppisiä tekstejä. Ja jos on itse vähän epäluuloinen runoja kohtaan, lastenrunot voivat olla vähän helpommin lähestyttäviä. Ainakin kirjoissa taitaa olla värikkäämpi kuvitus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?