28. kesäkuuta 2017

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Tämä muutaman vuoden takainen esikoisromaani on täydellinen kesäkirja. Siinä on huumoria, romantiikka ja maalaismaisemaa. Erityisen herkullinen tämä taitaa olla varsinaissuomalaisille, sillä se kertoo itäsuomalaisen Ainon kulttuurishokista kun tämä muuttaa kuukaudeksi varsinaissuomalaiselle karjatilalle.

Aino on puhelias ja eloisa karjalainen, Jussi taas tuleva karjatilallinen Varsinais-Suomesta. Pari rakastuu messuilla päätä pahkaa ja niin tulisesti, että Aino lähtee kuukaudeksi kokeilemaan, selviääkö Jussin kotitilalla. Jussista ja kotitilasta kyllä selviää, mutta Jussin lisäksi tilalla asuvat hänen isänsä, setänsä ja pikkuveljensä. Jussin äiti on kuollut ja jättänyt jälkeensä pysähtyneisyyden. Mitään ei ole emännän kuoltua saanut talossa muuttaa.

Kulttuurishokkeja on siis luvassa puolin ja toisin. Ainon näkökulmasta Jussin isä ja setä (Unto ja Erkki) ovat lähestulkoon mykkiä, tai puhuvat ainakin niin outoa kieltä, ettei sitä suomeksi voi laskea. Tästä kaksikosta minulle tuli jatkuvasti mieleen Finnish Nightmares -sarjakuvat, niin vierasmaalaiselta puhelias ja sosiaalinen Aino varmasti näiden mielestä tuntui. Aino ei myöskään voi ymmärtää, miksi talon rutiineihin ei voi noin vain mennä sörkkimään ilman molemminpuolista mielensäpahoitusta.

Minä sain osakseni lukuisia kummastuneita katseita kun tyrskähtelin lukiessani sohvannurkassa. Kun on itse sukujuuriltaan sekä karjalainen että varsinaissuomalainen ja kun on todistanut näiden kahden kulttuurin törmäyksiä, pystyy hyvin eläytymään myös kirjan henkilöiden ahdinkoon. Sympatiani olivat vuorotellen sekä Ainon että Unton ja Erkin puolella. Eivätkä Unto ja Erkki tietysti ole mörököllejä syntyjään, vaan olosuhteiden ja elämäntilanteen muovaamina. Aino tuo tilan pysähtyneisyyteen raikkaan tuulahduksen, mutta joutuu kuitenkin huomaamaan, että asioita voidaan tehdä monella tavalla ja että hiljaisuuskin on joskus hyväksi.

Jos kaipaat lomalukemiseksi riippumattoon jotain kevyttä ja hauskaa, suosittelen tätä kirjaa. Jos inhoat kulttuuristereotypioilla leikkimistä tai maalaisromantiikkaa, tämä ei välttämättä ole paras vaihtoehto.


Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin

2. kirjablogissa kehuttu kirja
4. kirja lisää hyvinvointiasi
5. kirjassa liikutaan luonnossa
14. valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
17. kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
25. kirja, jossa kukaan ei kuole
42. esikoisteos
47. kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori. Tammi 2013, 267 sivua.

Täältä* voit hankkia kirjan e-kirjana.

25. kesäkuuta 2017

Satu Rämö ja Hanne Valtari: Unelmahommissa. Tee itsellesi työ siitä mistä pidät

Yleinen ajatus työnteosta taitaa edelleen olla sellainen, että työn pitää olla tuskaa tai vähintäänkin maistua puulta, ja että elämä alkaa vasta työajan jälkeen tai sitten joskus eläkkeellä. Siitä kertoo myös sanonta "ensin työ, sitten huvi". Entä jos työn ja huvin voisikin yhdistää? Olisiko väärin ihan jopa nauttia työnteosta, koska se on niin kivaa?

Unelmahommissa-kirjan mukaan työn ja huvin voi hyvinkin yhdistää, eikä työnteosta nauttiminen todellakaan ole väärin. Kirja päinvastoin kannustaa tekemään itselleen työn juuri siitä, mistä pitää.

Molemmat kirjoittajat ovat ammattibloggaajia: Hanne Valtari kirjoittaa Lähiömutsi-blogia ja Satu Rämö Salamatkustaja-blogia. Bloginpidon lisäksi molemmilla on myös muita töitä, mutta bloggaaminen tuo elannosta ison osan. Sen verran tunnettuja naiset ovat, että kirjan varausjonot kirjastoissa ovat aika pitkät.

Bloggaaminen saa kirjasta luonnollisesti aika ison siivun, ihan omana lukunaan mutta myös muiden lukujen seassa. Itsensä elättäminen blogia kirjoittamalla on kuitenkin (etenkin Suomesssa) vielä aika uusi juttu, joten minusta on hyvä että asiaa nostetaan esille. Kirjassa on mielestäni kerrottu avoimesti ja selkeästi siitä, miten paljon blogin ylläpitämiseen vaaditaan työtä. Ei riitä että istuu hetken koneella naputtelemassa tekstin ja nappaa pari kivaa kuvaa tekstin kylkeen. Lisäksi paneudutaan myös rahapuoleen ja avataan tarkemmin sitä, mistä kaikesta ammattibloggaajan tulo koostuu.

Kirjaa varten on haastateltu myös muita unelmahommia tekeviä: on kahvinpaahtajaa, pyöräkauppiasta, ruokataiteilijaa ja viskitislaajaa. Moni haastatelluista on päässyt tekemään unelmahommiaan monen mutkan ja toisille tehtyjen töiden jälkeen. Kirjassa toistuu ihmisten halu tehdä töitä itselle ja oman mielen mukaan. Yrittäjänä voikin nauttia luovasta vapaudesta eri tavoin kuin työntekijänä.

Helppoa yrittäjyys ei silti ole. Kirjassa painotetaan erityisesti verkostojen merkitystä yrittäjän työn tukena. Hyvien ja toimivien verkostojen lisäksi painotetaan auttamisen vastavuoroisuutta: minä autan sinua nyt, ja joku toinen auttaa minua sitten kun itse tarvitsen apua. Minusta tässä ajatuksessa palataan hyvällä tavalla menneeseen maatalousyhteiskunnan yhteisöllisyyteen: kaikki pärjäsivät kun autettiin toinen toistaan.

Moni meistä on ihan kivassa työssä: siitä saa tarpeeksi rahaa ja se ei ole ihan täyttä kidutusta. Työajan jälkeen alkaa vapaa-aika, ja sitä voi sitten viettää miten haluaa, vaikka usein aika ei tunnu riittävän edes puoleen siitä mitä haluaisi tehdä. Kirjan oppien mukaan voisi yrittää tehdä työn siitä, mitä haluaa vapaa-ajallaan tehdä. Parhaimmillaan voi päästä tilanteeseen, jossa itselle lopulta maksetaan siitä, että saa tehdä sellaisia asioita, joista olisi jopa valmis maksamaan.

Minusta tämä olisi hyvä kirja ihan kenen tahansa lukea. Vaikka olisikin tyytyväinen omaan tämänhetkiseen tilanteeseensa, kirja saattaa silti laittaa miettimään elämäänsä vähän toisessa valossa. Jokaisen on hyvä pysähtyä tietyin väliajoin tarkastelemaan omaa elämäänsä, ja sitä, käyttääkö aikaansa oikeasti sellaisiin asioihin joita haluaa tehdä. Toisaalta tämä kirja antaa myös tuoreen näkökulman nykypäivän työelämään: ehkä tehtyä työtä voisikin mitata jollain muulla tavalla kuin työpaikalla vietettyinä tunteina ja minuutteina.


Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin

2. kirjablogissa kehuttu kirja
4. kirja lisää hyvinvointiasi
10. kirjan kansi on mielestäsi kaunis
11. jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
18. kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
25. kirja, jossa kukaan ei kuole
28. kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
29. kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
45. suomalaisesta naisesta kertova kirja
47. kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
49. vuoden 2017 uutuuskirja

Satu Rämö ja Hanne Valtari: Unelmahommissa. Tee itsellesi työ siitä mistä pidät. WSOY 2017, 352 sivua.

Täältä* voit hankkia kirjan e-kirjana.

23. kesäkuuta 2017

Jari Vainio: Viidakkotohtori. Dokoto Jalin päiväkirjat 1987-1993

Olen kerran saanut olla kuuntelemassa Jari Vainion esitystä, ja kerrontaa kuunnellessa ja kuvia katsellessa aika suorastaan vilahti ohitse. Tuolloin hän kertoi muustakin urastaan, mutta Afrikan tapahtumat jäivät itselleni parhaiten mieleen. Vaikka tuosta esityksestä on jo muutama vuosi aikaa, tartuin silti innokkaasti kirjaan, jossa hän kertoo juuri Afrikan-vuosistaan vastavalmistuneena lääkärinä. Kirja kattaa kuuden vuoden ajanjakson vuodesta 1987 vuoteen 1993 ja antaa lukijalle mahdollisuuden seurata nuoren lääkärin muuttumista arvotetuksi dokoto Jaliksi, johon paikalliset luottavat.


Lääkärin työ oli raskasta köyhyydestä ja kuivuudesta kärsivällä alueella. Pienessä lähetysaseman sairaalassa perustarvikkeistakin oli pulaa. Kirjan alkupuolella kerrotaan esimerkiksi toimenpiteissä käytettävien hanskojen kierrättämisestä: kertakäyttöiseksi tarkoitetut käsineet pestiin ja steriloitiin uudelleen käytettäviksi niin kauan kuin ne vain pysyivät ehjinä. Myös lääkkeistä oli jatkuvasti pulaa, ja usein jouduttiin käyttämään vanhentuneita lääkkeitä koska muutakaan ei ollut.

Afrikkalaisen syrjäseudun sairaalassa kohdataan erilaisia haasteita kuin suomalaisessa sairaalassa. Villi ympäristö eläimineen aiheutti paljon erilaisia vammoja ja sairauksia. Käärmeen- ja krokotiilinpuremia hoidettiin usein, samoin erilaisia hyönteisten levittämiä sairauksia. Liikenneonnettomuudet olivat yleisiä sekä vapaammasta ajokulttuurista että ajoneuvojen ja teiden huonosta kunnosta johtuen. Vainio kertoo itsekin istuneensa yön jos toisenkin tienposkessa keskellä erämaata koska autosta oli jälleen puhjennut yksi tai useampi rengas.

Ympäristön ja elinolosuhteiden lisäksi myös kulttuuri on hyvin erilainen Suomeen verrattuna. Taikausko ja perimätieto olivat keskeisiä paikallisten arjessa, ja esimerkiksi terveyskasvatuksen tehokkuus oli heikko. Vainio taisteli esimerkiksi HIVin leviämisen estämiseksi ja jakoi paljon tietoa sairaudesta ja sen leviämisestä. Oman kulttuurin uskomukset istuivat kuitenkin syvässä, joten useimmat uskoivat kaikesta huolimatta paranevansa sairaudestaan esimerkiksi noitatohtorin avulla.

Päiväkirjan sivuilla on edustettuna laaja skaala tunteita onnesta ja ilosta suuttumukseen, toivottomuuteen ja suruun. Paikallisista tuli Vainiolle rakkaita ystäviä ja laaja eläinlauma oli hoitajalleen tärkeä. Byrokratian ja yhteiskunnan epäreiluus, onnettomuudet, oma sairastelu ja lukuisat kuolemat verottivat kuitenkin voimia. Usein painoi myös huoli omasta terveydestä: ympäripyöreät päivät, ravinnon niukkuus ja yksipuolisuus yhdistettynä malariaan pakottivat tohtorinkin välillä petiin.

Minut tämä kirja imaisi mukaansa niin että tihrustin yöhämärissä ilman lukulamppua aina vain seuraavan ja seuraavan luvun. Kerronta oli sujuvaa ja henkilöt ja tapahtumat mielenkiintoisia ja koskettavia. Tällainen nojatuolimatkailu avaa silmiä oman arjen ja ympäristön suhteen: moni asia on meillä ehkä paremmin, mutta monessa asiassa voisimme kyllä ottaa oppia afrikkalaisiltakin.


Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin

2. kirjablogissa kehuttu kirja
5. kirjassa liikutaan luonnossa
11. jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
18. kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
20. kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
35. kirjan nimessä on erisnimi
36. elämäkerta tai muistelmateos
38. kirjassa mennään naimisiin
41. kirjan kannessa on eläin
47. kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. kirja aiheesta josta tiedät hyvin vähän
49. vuoden 2017 uutuuskirja

Jari Vainio: Viidakkotohtori.* Dokoto Jalin päiväkirjat 1987-1993. Johnny Kniga 2017, 251 sivua.

21. kesäkuuta 2017

Lori Nelson Spielman: Kymmenen unelmaani

Kansikuva kustantajan sivuilta
Tämä oli täydellinen hömppäkirja tietokirjojen välissä luettavaksi, ja sopii hyvin myös kesälukemiseksi rannalle tai riippumattoon. Kirja voi laittaa pohtimaan myös omaa elämäänsä, vaikka onkin viihdettä.

Brett Bohlinger valmistautuu äitinsä testamentinlukutilaisuudessa hieman erilaiseen perintöön kuin mitä saa: listan unelmistaan, jonka hän on itse nuorena kirjoittanut ja heittänyt pois. Äiti on säästänyt tämän unelmalistan ja Brett joutuu kohtaamaan vanhat unelmansa, jotka tuntuvat jonkun ihan toisen ihmisen unelmilta. Kyllä kai jokainen teini-ikäinen jossain vaiheessa haluaa oman hevosen, mutta miten sellaisen sovittaa kolmikymppisen trendikkääseen elämään? Tai miten luodaan uudestaan suhde isään, joka on jo kuollut?

Kymmenen unelman saavuttamiselle annetaan vuoden aikaraja, eikä yhtäkään niistä hoideta sormia napsauttamalla. Brett huomaa joutuvansa tarkastelemaan omaa elämäänsä uudella tavalla, ja listan toteuttamisen myötä moni asia tietysti muuttuukin. Kaikesta räpeltämisestä huolimatta elämä kantaa.

Vaikka kirjassa on puutteensa, sen tarina ja päähenkilö ovat kuitenkin niin mielenkiintoiset, että minua tämä kirja piti otteessaan. Osa juonenkäänteistä oli ehkä vähän epäuskottavia ja joku lukija varmasti kyllästyy ennalta-arvattavuuteen, mutta minä pidin tästä.

Viihteellisen pinnan alla oli vakavia aiheita, joihin varmasti suurin osa aikuisista jossain vaiheessa törmää. Tämän kirjan myötä voi ehkä pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan omaa elämäänsä ja sitä, kuinka tyytyväinen siihen on. Ehkä itse kullakin on joskus teini-ikäisenä ollut lista haaveita, joista osa on vielä toteuttamatta. Pitäisiköhän niitä vähän vilkaista ja tarkistaa oman elämän suuntaa?

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin

2. kirjablogissa kehuttu kirja
11. jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
14. valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
20. kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
17. käännöskirja
42. esikoisteos
47. kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
49. vuoden 2017 uutuuskirja

Lori Nelson Spielman: Kymmenen unelmaani. Otava 2017, 381 sivua.

19. kesäkuuta 2017

Mattsson Anne: Tellervo Koivisto. Elämäkerta

Kansikuva kustantajan sivuilta
Jonotin tätä kirjaa pitkään ja satuin saamaan sen juuri presidentti Mauno Koiviston hautajaisten aikaan. Presidentin kuoleman myötä kirja varmasti kiinnostaa yhä useampia. Tällä hetkellä varausjono Vaski-kirjastoissa näytti olevan 341.

Itselläni ei juuri ollut mielikuvia Tellervo Koivistosta ennen kirjan lukemista, sillä olen ollut lapsi Koiviston presidenttikausien aikaan. Linnan juhlien vieraana olen Tellervon tietysti nähnyt ja muutaman lehtihaastattelun viime vuosina lukenut, mutta siihen tietoni hänestä rajoittuvat.

Mattssonin kirjoittama elämäkerta perustuu moniin eri lähdeaineistoihin. Lähteenä on käytetty Tellervo Koiviston ja hänet tuntevien ihmisten haastatteluja, mutta myös monenlaista arkistomateriaalia ja kirjoja. Tellervo on itse todennut, että muistissa on jo nykyään aukkoja, joten kaikkea tietoa on mahdotonta saada pelkillä haastatteluilla. Kirjassa eri lähteet täydentävät mukavasti toisiaan ja tuovat käsiteltävään asiaan myös erilaisia näkökulmia. Välillä eri aineistot ovat hiukan ristiriitaisia keskenään, mutta senkin kirjoittaja tuo lukijoille näkyväksi. Kaikkiin kirjoittajan mieltä askarruttaviin kysymyksiin ei saada vastauksia, mutta kysymyksiä on kuitenkin pohdittu eri vaihtoehtoja spekuloiden.

Elämäkerran kautta Tellervo Koivistosta saa vaatimattoman mutta osaavan ja toimeen tarttuvan kuvan. Häntä kuvataan luonteeltaan hiukan syrjäänvetäytyväksi, mutta voimakkaaksi taustavaikuttajaksi. Hänen erityinen huumorintajunsa nostettiin moneen kertaan esille eri ihmisten toimesta. Suuri rooli on tietysti myös Mauno Koivistolla. Tellervo oli todennut että ilman Maunoa tätä kirjaa ei olisi koskaan kirjoitettu. Tähän tokaisuun kirjoittaa palaa useampaan kertaan Tellervon vaiheista kertoessaan.

Presidenttikausien aika oli saanut kirjasta melko vähän tilaa, enemmän sivuja annettiin ajalle ennen "linnatuomiota". Kirjan esittelyteksteissä todetaan että painopiste on tarkoituksellisesti presidenttikausia edeltävissä vuosikymmenissä, sillä Tellervon aiempien vaiheiden tarkastelulla saadaan luotua kuva siitä, miten hänestä tuli juuri sellainen kuin tuli.

Itseäni presidenttiaika kiinnosti eniten, ja kirjan alkupuolella vähän takeltelin itselleni vieraiden henkilöiden ja politiikan tapahtumien paljoudessa. Luin kirjaa muutenkin paljon hitaammin kuin yleensä. Kyse ei ollut siitä etteikö aihe olisi kiinnostanut, vaan siitä että tekstiin joutui keskittymään tavallista enemmän etenkin vieraiden henkilöiden paljouden vuoksi. Loppupuolen luvut pystyin jo lukemaan nopeammassa tahdissa kun aiheet tulivat tutummiksi.

Kirja on hyvin mielenkiintoinen ja perusteellinen, ja antaa tavalliselle kansalaiselle mahdollisuuden kurkistaa valtakunnanpolitiikan kulissien taakse. Monellakaan rivikansalaisella ei taida olla kovin selkeää kuvaa siitä, mitä presidentti oikeastaan tekee, ja sen valottamiseksi tällaiset kirjat ovat erinomaisia. Vaikka presidentin puoliso onkin taustarooli, sen hoitaminen menestyksekkäästi vaatii silti paljon töitä.


Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin

2. Kirjablogissa kehuttu kirja
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
8. Suomen historiasta kertova kirja
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
22. Kuvitettu kirja
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, jota haluat oppia
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
35. Kirjan nimessä on erisnimi
36. Elämäkerta tai muistelmateos
38. Kirjassa mennään naimisiin
39. Ikääntymisestä kertova kirja
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
49. Vuoden 2017 uutuuskirja

Anne Mattsson: Tellervo Koivisto. Elämäkerta. Siltala 2017, 424 sivua.

18. kesäkuuta 2017

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Kansikuva kustantajan sivuilta.
Tämä viime vuoden Finlandia-voittajakin päätyi lopulta luettavakseni. Laitoin sen varaukseen vasta alkuvuodesta ja odottelin kirjaa kevääseen asti, mutta toukokuussa lopulta sain sen luettavaksi ja luettua. Epäröin tämän kanssa pitkään, kuten aika monen muunkin paljon hehkutetun kirjan kanssa usein epäröin. Pelkäsin että en oikein innostu aiheesta tai tyylistä, mutta kirjan kaunis kansi kuitenkin houkutteli kokeilemaan.

Ennakkoaavistukseni olivat osittain oikeassa, sillä alkuun pääseminen takkusi. Suurin syy taisi kuitenkin olla se, että Helsinki on minulle aika vieras kaupunki, enkä osannut hahmottaa paikkoja ja rakennuksia, joita kirjassa vilisi. Olisin tarvinnut tuekseni jatkuvasti karttaa ja kuvia, mutta harvoin jaksoin googlata lukemisen lomassa. Jos kirja olisi sijoittunut Turkuun, luulen että olisin ollut siitä innostuneempi koska turkulaiset paikat ovat tutumpia. Päiväkirjamuotoon tottuminen vei myöskin aikaa.

Sitkeästi sinnittelin kirjan puoleenväliin asti, ja hyvä niin. Puolivälissä tarina jo imaisi tai olin tottunut erilaiseen tyyliin, ja lopun luin jo nopeasti. Voi myös olla, että kirjan alkupuolella näkyi enemmän Engelin koti-ikävä ja sopeutumisvaikeudet kylmään ja kosteaan Helsinkiin. Kirjan loppupuolella aikaa oli jo kulunut ja elämä asettunut.

Kirjan kieli on kaunista ja runollista, mikä ei tietysti yllätä kun kirjoittajana on runoilija. Rakastan kaunista kieltä, ja alusta asti pysähtelin maistelemaan ihania ilmauksia. Jossain kohdin tosin mietin, mahtoiko Engel olla oikeasti niin runollinen, mutta mistäs sitä tietää mitä ihmiset salaisiin yöpäiväkirjoihinsa kirjoittavat, joten voihan olla että olikin.

Alun takkuilusta huolimatta olen iloinen että luin tämän kirjan, sillä poikkeamalla itselleni tutuimmasta tyylistä sain vähän haastetta lukemiseeni. Minusta tämä oli kaunis kirja sekä kielensä että ulkoasunsa osalta.


Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
8. Suomen historiasta kertova kirja
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
35. Kirjan nimessä on erisnimi
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista. Gummerus 2016, 215 sivua.

16. kesäkuuta 2017

Blogin kasvojenkohotus

Blogi on kokenut viime kuukausina muutoksia ulkonäössä. Olen testaillut erilaisia malleja, koska halusin uudistaa ilmettä. Kokeilin myös bloggerin tarjoamia uusia malleja, mutta vaikka se aluksi näyttikin ihan mukavalta, totesin että se ei taida kuitenkaan toimia tässä blogissa halutulla tavalla.

Siirryin siis takaisin "perinteisempään" ulkoasuun ja yksinkertaisin sitä poistamalla taustakuvat ja sivupalkkien taustavärit. Sain myös lopulta askarreltua blogille bannerin. Sen tekeminen on ollut työlistalla pitkään, mutta en ole ehtinyt perehtyä asiaan aikaisemmin. Koska bannerista tuli mustavalkoinen, piti blogin värimaailmaa muokata sen mukaiseksi. Toivon että uusi värimaailma tekee lukemisesta miellyttävämpää ja asioiden löytymisestä sivupalkeista helpompaa.

Noin vuosi sitten toin blogini esittelyyn etunimeni, ja nyt bloggaan omalla naamallani kun uskalsin vaihtaa myös profiilikuvan. Olen arastellut bloggaamista omalla nimelläni (kuten kai aika monet muutkin), mutta asiaan on tottunut ajan kuluessa ja nyt uskallan jo näyttää lukijoille kasvonikin. :)

Toivon että uusi ulkoasu miellyttää ja on aiempaa selkeämpi. Otan mielelläni palautetta ja kehitysehdotuksia vastaan. Tuntuuko lukeminen helpolta vai työläältä, pistääkö joku yksityiskohta ikävästi silmään vai näyttääkö uusi ilme sinusta kivalta?

15. kesäkuuta 2017

Tiina Huttu ja Kirsi Heikkinen: Pää edellä. Näin tuet lapsesi aivojen kehitystä

Kuva #kirja-sivustolta
Psykologia ja aivot ovat kiinnostaneet minua siitä lähtien kun luin lukiossa psykologiaa ensimmäisen kerran. Koska aihe kiinnosti ja koska minulla oli erittäin hyvä opettaja, asiat jäivät mieleen ja ovat pysyneetkin siellä yllättävän hyvin. Luulen, että muistan lukiossa oppimistani asioista parhaiten juuri psykologian asiat, muut tiedot ovat käytön puutteessa hävinneet muistista (tai siltä ainakin tuntuu). Lukion jälkeen olen tarvinnut psykologian tietoja monessa paikassa jatko-opiskeluista tavalliseen arkeen, ja se voi olla yhtenä syynä siihen että tämänkin kirjan tiedot tuntuivat tutuilta.

Pää edellä keskittyy lapsen aivojen ja ajattelun kehittymiseen ja se on kirjoitettu selkeästi ja yksinkertaisesti. Esiteltäviä asioita havainnollisetaan hyvin, ja uskon että moni pienten lasten vanhempi löytää kirjan sivuilta tuttuja tilanteita. Kirjan tiedot perustuvat tutkittuun tietoon ja kirjan lopussa oleva lähdeluettelo on pitkä ja perusteellinen. Minusta kirjoittajat ovat hyvin saaneet tiivistettyä valtavan tietomäärän suhteellisen lyhyeen ja ytimekkääseen muotoon ja vielä sellaisella kielellä, jota tavallinen ihminen voi ymmärtää. Kirjoittajat esittelevät teorioiden tueksi myös paljon tutkimuksia. Ihailin heidän taitavuuttaan tiivistää monimutkaiset tutkimukset muutamaan lauseeseen, jossa selkeästi kerrottin tutkimusaihe, tutkimuksen toteutus ja tulos.

Olen itse kirjan kohderyhmää, sillä poikani täyttää pian vuoden. Kirja antoi monia hyviä vinkkejä ihan arkipäivän elämään. Alle kolmivuotiasta ei esimerkiksi kannata yrittää kauheasti kieltää tekemästä jotain, sillä hänen aivonsa eivät vielä pysty käsittelemään kieltoja ja käskyjä. Kuten moni muukin on ehkä huomannut, kieltäminen yleensä vain lisää kiinnostusta kiellettyä tavaraa tai toimintaa kohtaan. Kirjoittajien (ja oman arkikokemuksenkin) mukaan paljon tehokkaampaa on suunnata pienen vipeltäjän huomio jonnekin muualle.

Kopioin itselleni jääkaapin oveen kolme mielestäni tärkeintä juttua kirjasta. Yksi oli lapsen kielen kehityksen tukeminen, toinen oikeanlainen ja oikeista asioista kehuminen ja kolmas oli listaus lapsen kognitiivisen kehityksen virstanpylväistä. Näistä muutamasta sivusta uskon olevan hyötyä oman lapseni kasvattamisessa. Kehitysvaiheiden esillä pitäminen muistuttaa olemaan vaatimatta lapselta sellaisia asioita, joihin hän ei vielä kykene ja toisaalta vaatimaan pikkuhiljaa sellaisia, joihin hän alkaa kyetä. Kielen kehityksen tukeminen on minusta erittäin tärkeää, varsinkin kun esimerkiksi Pisa-tutkimusten mukaan erityisesti poikien lukutaito rapistuu Suomessa. Kaikkein tärkein on minusta kuitenkin oikeanlainen kehuminen, sillä haluan tukea lapseni terveen itsetunnon kehittymistä, mutta sorrun helposti toistamaan edellisten sukupolvien mallia, mikä ei välttämättä auta pärjäämään nykymaailmassa. Kehumisessa tärkeää on että lasta palkitaan yrittämisestä vaikka lopputulos ei  aina onnistuisikaan. 

Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa kaikille vanhemmille, sillä se auttaa oivaltamaan asioita lapsen käyttäytymisen takana.

Kirjoittajat pitävät aiheesta myös blogia, käy tutustumassa!

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
49. Vuoden 2017 uutuuskirja

Kirsi Heikkinen ja Tiina Huttu: Pää edellä. Näin tuet lapsesi aivojen kehitystä. WSOY 2017, 196 sivua.