23. tammikuuta 2017

Kathrin Passig ja Aleks Scholz: Tietämättömyyden sanakirja

Tietämättömyyden sanakirjaan on koottu joukko asioita ja ilmiöitä, joita ei ole voitu selittää vuosien tai vuosisatojenkaan tutkimustyöstä huolimatta. Kirjaan on koottu muutama kymmen erilaista ilmiötä arjen itsestäänselvyyksistä (haukottelu, kissan kehrääminen, pisarat tai teipin liimaavat ominaisuudet) monimutkaisiin matemaattisiin ongelmiin ja tähtitieteen ihmetyksen aiheisiin asti. Jokaisesta aiheesta kartoitetaan lyhyesti tähän mennessä (siis alkuteoksen julkaisuvuoteen 2007) kertynyt tutkimustieto ja todetaan kaikesta kertyneestä tiedosta huolimatta ilmiö mysteeriksi.

Kirjailijat onnistuvat minusta erityisen hyvin tieteellisen tutkimuksen luonteen kuvaamisessa. He onnistuvat melko tiiviisti ja selkokielisesti esittelemään ilmiön tutkimushistorian, johon tavallisesti liittyy keskenään kiisteleviä tutkijoita ja kasoittain erilaisia teorioita. Kirjoittajat kiinnittävät lukijan huomion myös tilastollisten esitysten ongelmakohtiin ja siihen, miten tilastoilla voidaan huijata lukijaa. Tieteen itsensäkorjaavuus tulee tässä kirjassa hyvin näkyväksi, kun lähes jokaisen aiheen kohdalla esitellään monia kumottuja teorioita ja tutkimustuloksia ja kuvataan tieteentekijöiden keskinäistä keskustelua ilmiöstä.

Vaikka osa käsiteltävistä aiheista on monimutkaisia ja vaikeasti ymmärrettäviä, ne on onnistuttu selittämään niin että asiaan perehtymätönkin pääsee asiasta jyvälle. Mukana on esimerkiksi fysiikkaan, matematiikkaan ja tähtitieteeseen liittyviä aiheita, joiden ymmärtäminen arkijärjellä on hyvin haastavaa. Kirjassa nämäkin asiat on onnistuttu selittämään riittävän yksinkertaisesti ja lyhyesti.

Vaikka tällainen kirja saattaa kuulostaa kuivalta tieteellisen tiedon perkaamiselta, kirjan tyyli on kuitenkin viihdyttävä. Kaikki kirjoittajien nokkeluudet eivät toimi, mutta kokonaisuus toimii silti hyvin eikä lukeminen suinkaan ole tylsää.

Tähän kirjaan kannattaa tarttua jos haluaa herätellä ystäväpiirissään keskustelua arjen ilmiöistä. Kirjan luettuuaan suhtautuu vähän eri tavalla esimerkiksi niinkin arkiseen asiaan kuin teippi. Myös muut arjen tavalliset asiat herättävät kiinnostusta ja miten- ja miksi-kysymyksiä.

Kirjan takakannessa lukee: "Ensimmäinen kirja, jonka lukemisen jälkeen tiedät taatusti vähemmän kuin ennen.". Ainakaan minun kohdallani tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Sen lisäksi, että tiedän nyt enemmän kirjaan valituista aiheista, tiedän myös sen mitä en tiedä niihin liittyen. Ja onhan sekin kai tietämistä, että tietää mitä ei tiedä?

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin

13. Kirja "kertoo sinusta"
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
23. Käännöskirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän

Kathrin Passig ja Aleks Scholz: Tietämättömyyden sanakirja. Atena 2009, 256 sivua.

10. tammikuuta 2017

Takashi Hiraide: Kissavieras

Kansikuva kustantajan sivuilta
Kissavieras on kaunis kirja niin ulkoiselta olemukseltaan kuin tekstinsäkin puolesta. Kirja on kertomus siitä, miten yhden kissan ilmestyminen elämään muuttaa oikeastaan kaiken. Pieni kirja kattaa melko pitkän ajanjakson, ja tuo hyvin esiin muutoksen päähenkilöissä. Teksti on kaunista ja kuvailevaa, ja jollain tavalla rauhoittavaa. Tämän lukemisen voisi ottaa vaikka mindfulness-harjoituksena. Erityisesti rakennukset, niiden sijainti, koko ja ulkoasu on kuvattu hyvin tarkkaan. Ihastuin myös päähenkilöiden vuokranantajan kauniiseen puutarhaan ja siihen miten myös sen muuttumista kuvataan.

Vaikka tämä kirja on ihastuttanut lukijoita ympäri maailman, sen "juttua" on vaikea pukea sanoiksi. Kustantajan sivuilla onkin kirjaan liittyen oma sivu, jolla lukijat kertovat oman mielipiteensä siitä, mikä tässä kirjassa kiehtoo. Minulle avautui kirjan kautta kauniita maisemia ja ikkuna japanilaiseen kulttuuriin, ja lukemisen jälkeen rauhallinen olo. Ja niin kaunis kansi, että jos kirja olisi omani, laittaisin sen näkyvälle paikalle esille.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin

2. Kirjablogissa kehuttu kirja
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
23. Käännöskirja
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
41. Kirjan kannessa on eläin
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Takashi Hiraide: Kissavieras. S&S 2016, 157 sivua.

8. tammikuuta 2017

Michael Cunningham: Villijoutsenet ja muita kertomuksia

Kansikuva kustantajan sivuilta
Villijoutsenet ja muita kertomuksia sisältää kymmenen satua, joita on muokattu tavalla tai toisella. Monessa sadussa tapahtuma-aika on muuttunut nykyaikaan ja sadun lumous tavalliseen arkeen. Kaikissa saduissa näkökulmaa on muokattu alkuperäiseen verrattuna paljon. Tähän kirjaan ei välttämättä kannata tarttua, jos haluaa pitää mielessään vain perinteiset versiot tutuista saduista, jotka päättyvät usein "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka".

Keskustelunherättäjänä tämä kirja toimii varmasti hyvin, ja uskon että esimerkiksi lukupiireissä tästä saisi herkullisia keskusteluja. Kirjan muokattujen satujen jälkeen minulla oli vähän sellainen hölmistynyt olo. Joku toinen oli ilmaissut asian niin että satujen taika tavallaan hävisi näitä lukiessa. Luulen että näitä satuja (esim. Kaunotar ja hirviö, Lumikki, Jaakko ja pavunvarsi) on kuullut ja lukenut niin monta kertaa lapsuudesta asti, ettei niitä osaa ajatella mistään muusta näkökulmasta. Sadun taika taitaa piillä osittain sen tuttuudessa ja ennustettavuudessa, ja tietysti siinä että ne melkein varmasti päättyvät aina onnellisesti ja hyvän voittoon.

Juuri kirjan kädestäni laskeneena huomaan että Kaunotar ja hirviö jäi päällimmäiseksi pyörimään mietteisiin. En usko että pystyn enää katsomaan Disneyn versiota tästä sadusta ajattelematta koko ajan että ehkä hirviö oli noiduttu olemaan hirviö hyvästä syystä. Monissa Cunninghamin käsittelemissä saduissa kyseenalaistetaan se satumainen rakkaus, joka saa lukijat ja katsojat niiskuttamaan nenäliinoihinsa ja toivomaan että todellisen elämän rakkauskin olisi samankaltaista.

Kirja on ohut ja yksittäiset sadut lyhyitä, mutta aikaa tämän lukemiseen kannattaa varata. Parhaimmillaan sadut ovat yksi tai kaksi kerrallaan luettuina ja pureskeltuina. Ja varoitan vielä: jos et halua särkeä tuttujen satujen lumousta, tartu tähän harkiten.


Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
22. Kuvitettu kirja
23. Käännöskirja
38. Kirjassa mennään naimisiin
39. Ikääntymisestä kertova kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit

Michael Cunningham: Villijoutsenet ja muita kertomuksia. Gummerus 2016, 151 sivua.

6. tammikuuta 2017

Pajtim Statovci: Tiranan sydän

Kansikuva kustantajan sivuilta
Kissani Jugoslavia on pitkään ollut lukulistallani, ja useaan kertaan olen pyöritellyt sitä kädessäni. Luulen, että sen saama valtaisa suosio on saanut minut epäröimään sen aloittamista. Jostain syystä paljon kehuttuihin kirjoihin on joskus vaikea tarttua. Varmaan pelkään että petyn, että oma kokemukseni ei olisikaan yhtä hyvä kuin muiden. Tai voi olla että kirjan jatkuvaan esilläoloon vähän kyllästyykin, olen huomannut tarttuvani kovasti kiiteltyihin kirjoihin muutaman vuoden viiveellä, siinä vaiheessa kun kirjan voi jo löytää kirjaston palautushyllystä eikä varausjono ole enää satojen ihmisten pituinen.

Statovcin toinen kirja, Tiranan sydän, tarttui jokeri-hyllystä mukaan. Emmin tämänkin kohdalla pitkään, mutta otin kuitenkin mukaan, ja koska jokerissa on niin lyhyt laina-aika, se pitää aloittaakin aika vikkelään. Ensimmäiset neljäkymmentä sivua menivät ihmetellessä ja tutustuessa, ja olin jo jättää kirjan keskenkin. Albania 1990-luvulla on itselleni niin vieras tapahtumapaikka, että tarinaan oli hankala päästä sisälle. Toisen osan alkaessa uteliaisuuteni oli kuitenkin jo herännyt ja onneksi jatkoin lukemista.

Tiranan sydän vaatii keskittymistä, ja ehkä siksi lukukokemukseni oli vähän raskas. Luin kirjan  melko väsyneenä ja jouduin keskeyttämään lukemisen aika usein, joten tipahdin kyydistä tasaisin väliajoin. Täydellinen tietämättömyyteni Albaniasta ja sen kulttuurista ja historiasta vaikutti lukukokemukseen myös paljon.

Kirjasta saa varmasti mielenkiintoisia keskusteluja, sillä teemat ovat mielenkiintoisia ja ajankohtaisia ja niitä on käsitelty eri näkökulmista. Kirjan päähenkilöt esimerkiksi tuntevat itsensä muukalaisiksi synnyinmaassaan ja lähtevät paremman elämän toivossa yrittämään länteen. Muukalaisuuden kokemus liittyy kuitenkin myös omaan itseen, muuttuvaan identiteettiin ja seksuaalisuuteen.

Tarinat kulttuuriperinnön siirtäjinä ovat myös keskeisessä osassa. Päähenkilö Bujarin isä kertoi hänelle paljon tarinoita, joissa kuvataan sitä millaisia albaanit ovat ja millainen käytös ja toiminta on hyväksyttävää ja kunniakasta. Näitä symbolisia tarinoita on ripoteltu tasaisesti pitkin kirjaa, ja niiden kautta Bujar tuntuu miettivän omaa identiteettiään ja sen suhdetta tarinoiden kuvaamaan albanialaiseen identiteettiin.

Tästä kirjasta on vähän hankala antaa suositusta, kun en itsekään oikein tiedä tykkäsinkö vai enkö. Luulen että toinen lukukerta joskus myöhemmin voisi olla paikallaan. Tähän kannattaa kuitenkin tarttua jos olet kiinnostunut tutustumaan albanialaiseen kulttuuriin tai jos muukalaisuuden moniulotteisuus kiinnostaa. Kirjan kieli on myös kaunista, pitkähköt ja polveilevat lauseet sopivat tarinaan hyvin.


Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
35. Kirjan nimessä on erisnimi
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit

Pajtim Statovci: Tiranan sydän. Otava 2016, 271 sivua.