31. joulukuuta 2016

Heli Laaksonen: Lähtisiks föli?

Kuva kustantajan sivuilta
Olen lukenut jonkun Heli Laaksosen runokirjoista ja tykännyt. Yhteen aikaan minulla oli seinällä kehyksissä Laaksosen runopostikorttejakin, enää en muista mitä runoja niissä oli. Lähtisiks föli on vuodelta 2015 ja se tarttui mukaani kirjaston palautushyllystä. Kirja ei ole runokirja vaan koostuu lyhyistä luvuista, joista jokainen on otsikoitu "Mitä mää tiärän...". Omat lukunsa on esimerkiksi Salolle, matkustamiselle, Jyväskylälle, Markulle, rekoille, Enontekiölle ja keltuaiselle.

Murteeseen tottuminen kestää muutaman sivun verran, vaikka murre on itselle tuttuakin. Kieleen tottumisen jälkeen pystyin keskittymään täysillä ihanaan sisältöön, hyväntuuliseen jutusteluun. Samaistuin tekstiin monessa kohdassa, sillä minäkin haltioituisin jos näkisin sopulin ja minullekin autot ovat inhimillisiä olentoja. Suosikkilukuni käsitteli rekkoja: löytyisipä minusta sen verran rohkeutta että uskaltaisin risteillä Suomen halki tuntemattomien rekkakuskien kyydissä! Onneksi kirjojen kautta pääsee nojatuolimatkalle. :)

Pidin tätä kirjaa yöpöydälläni, iltalukemisena lyhyet hyväntuuliset luvut olivat juuri sopivia. Tosin välillä kävi niinkin, ettei kirjaa millään malttanut laskea käsistään, sillä luvut olivat niin lyhyitä että hyvin voi lukea vielä yhden tai kaksi tai kuusi. Pikkumiehen päiväunien aikanakin ehti hyvin lukea muutaman luvun. Tämä kirja sopii hyvin piristämään päivää tai haihduttamaan esimerkiksi jännityskirjan tiivistä tunnelmaa että saa unen päästä kiinni.

27. joulukuuta 2016

Ehdin lukea kirjan!

Blogi on viettänyt syys- ja talvihorrosta ja myös lukeminen on jäänyt kesän jälkeen vähän vähemmälle, siitä tuo tänään puoli vuotta täyttävä pikkumies on pitänyt huolen. Joulupäivänä ehdin kuitenkin lukea kokonaisen kirjan, ah mitä luksusta! Kirja oli Tess Gerritsenin Joka tulella leikkii, ja se oli ihan sopiva siihen hetkeen. Takakannessa tosin mainostettiin kirjan olevan hyytävä trilleri, ja vaikka jännitystä löytyi en silti ihan hyytäväksi sitä olisi itse kuvaillut. Kirja oli kuitenkin mielenkiintoinen yhdistelmä musiikkia, psykologiaa, matkailua, juutalaisvainoja ja toista maailmansotaa. Suosittelen tätä jos etsit pientä jännittävää välipalakirjaa.

Ensi vuonna aion osallistua aktiivisemmin Helmet-lukuhaasteeseen ja yritän löytää jokaiseen kategoriaan ainakin yhden kirjan. Tänä vuonna olen lähinnä lukenut mitä sattuu ja jälkikäteen katsonut, mihin kategoriaan kirja sopii. Olen myös ilmoittanut blogin mukaan Helmetin lukuhaasteeseen osallistuviin blogeihin. Lista mukana olevista blogeista julkaistaan samaan aikaan kuin itse haastekin, 30.12.2016. Lukuhaasteesta on tehty pieni tutkimus, josta löytyy tietoa täältä. Minusta hienointa on, että haaste on innostanut ihmisiä ympäri Suomen tutustumaan uusiin kirjoihin ja tarttumaan sellaisiinkin opuksiin, jotka normaalisti sivuttaisi. 

Lukuhaasteella on omat facebook-sivut, joilla käydään aktiivista keskustelua haasteen eri kohtiin sopivista kirjoista. Sieltä saa myös hyviä lukusuosituksia, kannattaa vilkaista vaikka haaste ei kiinnostaisikaan. Myös monessa kirjastossa nostetaan lukuhaastetta esille esimerkiksi kirjanäyttelyiden muodossa. Haaste on erinomainen tapa tutustua itselle vieraampaan kirjallisuuteen ja yllättyä positiivisesti!

Tänä vuonna sain luettua puolet lukuhaasteen kohdista, 25 eri kohtaa. Eniten kirjoja osui kategoriaan "Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aikaisemmin", siihen osui 35 kirjaa. Hyvänä kakkosena tuli kategoria "Kirjassa joku kuolee", 24 kirjaa, ja kolmantena kategoria "Vuonna 2016 julkaistu kirja", 19 kirjaa. Kaikkiaan olen tähän mennessä lukenut 57 kirjaa ja 18 802 sivua. Yöpöydällä on vielä yksi keskeneräinen kirja, voi olla että se ehtii mukaan tämän vuoden kirjanpitoon. Ensi vuodesta en uskalla heittää mitään arvauksia. Ehkä hyvä tavoite olisi etsiä ohuita kirjoja, jotka ehtii lukea pikkumiehen päiväunien aikana...