Blake Crouch: Wayward Pines -trilogia


Wayward Pinesista kuulin ensimmäisen kerran tv-sarjan trailerissa. Trailerin nähtyäni ajattelin että siinä voisi olla sarja jota voisin joskus katsoa, ja kun ei sitten heti sarjan alettua aloittanut niin unohdin koko jutun. Kirjaston palautushyllyssä törmäsin nimeen uudelleen ja muistin kiinnostuneeni trailerista, ja koska tykkään mieluummin lukea kirjan ennen sarjan tai leffan katsomista niin nappasin kirjan mukaani. Kotona kirja odotteli pari kuukautta ennen sopivaa hetkeä, mutta kun lopulta aloitin sen, olin koukussa. Ensimmäinen kirja meni ahmimalla, ja sitten oli tietysti metsästettävä kirjastoista toinen ja kolmas osa. Trilogia on niitä kirjoja, jotka jäävät kirjan loputtua mieleen pyörimään niin voimakkaasti, että pari päivää menee vähän sumussa eikä uutta kirjaa osaa aloittaa kovin pian, kun mikään ei oikein tunnu sopivalta tämän jälkeen. Aika vaikuttava lukukokemus siis.


Wayward Pines -kirjat ovat jännityskirjallisuutta, ehkä trilleriäkin, ja hyvin koukuttavaa sellaista. Salaisen palvelun agentti Ethan Burke lähetetään Idahoon Wayward Pinesiin etsimään kadonnutta agenttiparia. Perillä Ethan joutuu kolariin, jossa hänen parinsa kuolee. Kolarin jälkeen Ethan herää sekavana pikkukaupungin sairaalassa, ja hyvin pian hänelle tulee tunne ettei kaikki ole ihan kohdallaan. Wayward Pines näyttää ja tuntuu idylliseltä vuorten suojassa olevalta pikkukaupungilta, mutta ihmiset käyttäytyvät oudosti, kaupungista ei saa yhteyttä muualle maailmaan ja Ethanin liikkeitä tunnutaan vahtivan kovin tarkkaan. Uneliaasta pikkukaupungista ei pääse pois.

Trilogian ensimmäinen kirja oli minusta paras, sillä siinä lukija on vielä autuaan tietämätön Wayward Pinesista, ihailee vain sen rauhallista kotoisuutta ja ihmettelee agentti Burken vaikeuksia päästä kaupungista pois. Kulmakarvat tosin hiukan kohoavat siinä kohtaa kun sirkkojen siritys tuleekin kaiuttimista ja ihmiset tuntuvat ikääntyvän ihan miten sattuu. Ajankulku Pinesissa ei käy järkeen. Minä olen yleensä niin tarinan vietävissä, että en osaa käyttää mielikuvitustani tarpeeksi luovasti, ja tarina vetää jossain vaiheessa maton jalkojen alta ja kääntää kaiken päälaelleen. Niin kävi tälläkin kertaa.


Muut kaksi kirjaa ovat nekin hyviä ja jännittäviä, mutta niiden luonne on erilainen salaisuuden paljastuttua. Jännitystä tai tiukkoja tilanteita ei puutu, jokaisen henkilön henki on hiuskarvan varassa. Toisessa ja kolmannessa kirjassa joudutaan pohtimaan myös eettisiä asioita ja sitä, onko parempi tietää vai elää tietämättömyydessä.

Teksti kulkee kirjoissa sujuvasti ja sitä on helppo lukea nopeasti ahmien. Kaikki kolme kirjaa ovat vähän yli 300-sivuisia, joten yhden kirjan lukaisee melko nopeasti, ja pehmeäkantisia kirjoja on helppo kuljettaa mukanakin jos tarve vaatii. Tv-sarja on minulta vielä näkemättä, joten en osaa sanoa vastaako sen juoni kirjojen tarinaa. Tällä hetkellä en oikeastaan ole varma haluanko edes katsoa sarjaa vai säilytänkö mieluummin mielikuvitukseni luoman tunnelman kirjoista.

Kansikuvat #kirja
-sivustolta

Kommentit

  1. Olin jotenkin asennoitunut, etten pitäisi, mutta sitten pidinkin tosi paljon tästä sarjasta. Viimeisen kaupungin luin siltä seisomalta. Hyvää viihdettä. ( :

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin taisin olla vähän epäluuloinen kun tuo aloittaminen kesti niin kauan. Mutta hyvää viihdettä tosiaan! :)

      Poista
  2. Tämä oli todella mukaansatempaava trilogia! Itselläni jäi sarjan seuraaminen kokonaan välistä, mutta kirjoissa riitti yllätystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tuli toisen kirjan jälkeen sellainen olo että en välttämättä haluakaan nähdä tv-sarjaa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille