2. kesäkuuta 2016

Enni Mustonen: Ruokarouva

Kansikuva kustantajan sivuilta
Ruokarouva on neljäs osa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjassa, joka seuraa Ida Erikssonin elämää 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Suomessa. Vaikka Ida on kuvitteellinen henkilö, hänen polkunsa risteää useiden tunnettujen suomalaisten kanssa. Sarjan myötä pääsee kurkistamaan näiden merkkihenkilöiden arkeen ja juhlaan tuon ajan ihmisen näkökulmasta. Ida on tähän mennessä ollut palveluksessa Topeliuksella, Sibeliuksella ja Edelfeltillä, ja tavannut siinä sivussa paljon muita meillekin tuttuja ihmisiä.

Neljännessä osassa Ida palaa Ruotsista tyttärensä kanssa ja perustaa täysihoitolan Albergaan. Naapureina Idalla ja Kirstillä on Viivi-rouva sekä Ville Vallgren, ja heidän avullaan Ida ja Kirsti kotiutuvat Albergaan nopeasti. Kun rakennustyöt saadaan vihdoin valmiiksi, täyttyy talo pikkuhiljaa uusista asukkaista.

Täysihoitolan ylläpitäminen on kovaa työtä, ja yhä kovemmaksi se muuttuu kun sodan uhka nousee Suomenkin ylle. Ruokatavaroista on pulaa ja hinnat nousevat vauhdilla, eikä turvallisuus ainakaan parane venäläisten sotilaiden ilmestymisen myötä. Tuttuihinkaan ihmisiin ei kannata enää varauksetta luottaa.

Kaikesta huolimatta täysihoitolan asukkaat ja talon väki muodostavat oman pienen yhteisönsä. Arkea pyöritetään sodasta huolimatta niin hyvin kuin voidaan, ja Helsingissä töissä käyvät asukkaat tuovat päivällispöytään uutisia maan tilanteesta. Kirjassa on kuvattu hyvin myös sitä, miten vaikeaa asioista oli sodan aikana saada luotettavaa tietoa: samasta asiasta saattoi liikkua paljon erilaisia huhuja, eikä tiedon luotettavuuden arviointi ollut helppoa.

Pidän Mustosen kerrontatyylistä ja odotan innolla uusien kirjojen ilmestymistä. Olen monesti todennut, että historian tapahtumat eivät päässäni pysy, mutta tällaisia kirjoja lukemalla niihin saa ihan erilaisen otteen. Erityisesti pidän siitä, miten Mustosen kirjojen kautta pääsee kurkistamaan entisajan ihmisten arkipäivään ja siihen, miten esimerkiksi ihan tavalliset talousaskareet silloin hoidettiin.

Tämä osa on mielestäni sarjan rauhallisimmin etenevä. Luulen että vaikutelma tulee siitä, että vaikka yhteiskunta ympärillä kuohuu, tapahtumapaikkana oleva täysihoitola ei ole ihan levottomuuksien keskellä. Alberga on lähellä Helsinkiä, mutta kuitenkin maalla, ja vaikka jännitystä joudutaan täysihoitolallakin kokemaan, eivät suurimmat levottomuudet sinne yllä. Sarjan aiemmissa osissa tapahtumapaikka on vaihtunut tiuhempaan, ja luulen että tämän osan rauhallisuuden tuntu tulee siitä että suurin osa tapahtumista sijoittuu täysihoitolalle.

Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjalla on oma Facebook-sivu, jonka kautta saa lisätietoa kirjojen tapahtumien ja henkilöiden taustalla olevista asioista. Suosittelen tutustumaan, jos aihe kiinnostaa. Jokaisen kirjan lopussa on lisäksi luettelo lähteinä käytetyistä teoksista, jos oikein asiasta innostuu.

Jos et ole vielä hankkinut kesäksi lukemista, suosittelen sekä tätä kirjaa että muita Mustosen kirjoittamia kirjoja. Lista Mustosen tuotannosta löytyy esim. täältä. Itse ajattelin hakea kirjastosta Koskivuori-sarjan kesälukemisiksi.