Toni Morrison: Koti

Toni Morrison on Nobel-palkittu kirjailija, jonka tuotanto on julkaistu Tammen Keltaisessa kirjastossa. Minulla on ollut vaikeuksia tarttua nobelistien teoksiin tai Keltaisessa kirjastossa julkaistuihin kirjoihin, koska olen pitänyt niitä vaikeina. Tiedän, että pitäisi kyllä haastaa itsensä lukemaan sellaistakin kirjallisuutta, mikä ei yleensä innosta. Koti-kirjaan tartuin oltuani koulutuksessa, jossa lukuneuvoja Marika Helovuo esitteli viime vuonna ilmestyneitä kirjoja. Moni muukin oli tämän lukenut ja nyökytteli päätään kun mielipidettä kysyttiin.

Ja kun kirja sitten nökötti kirjaston palautushyllyssä niin mukaanhan se oli otettava. Pieni sivumäärä oli siitä kätevä, että kun etsin kotona välipalakirjaa, niin tartuin tähän. Eikä se ollut vaikea eikä tylsä. Eikä nopealukuinen eikä helppo. Silti se oli ihan hyvä välipalakirja, koska se oli niin erilainen edelliseen lukemaani kirjaan verrattuna.

Koti kertoo Korean sodan veteraanista Frankista, joka lähtee pelastamaan sisartaan Ceetä. Frank lähti armeijaan päästäkseen pois Lotuksesta, mutta nyt hän joutuu palaamaan sinne vielä kerran Ceen vuoksi. Frank on aina pitänyt pikkusiskostaan huolta, ja niin hänen on tehtävä nytkin. Kirjassa seurataan Frankin matkaa ja samalla päästään takaumien kautta tutustumaan sekä Frankin ja Ceen lapsuuteen että Frankin sotakokemuksiin ja kotiutuksen jälkeiseen elämään. Eikä sopetutuminen rauhan ajan elämään ole helppoa, varsinkaan kun sopeutumiseen ei tarjota kovin paljon tukea tarjota kotiutumisen jälkeen.

Koulutuksessa moni oli sitä mieltä, että vaikka kirja on aika ohut (133 sivua), tarina ei silti ole mitenkään pieni tai nopeasti lukaistava. Minäkin luin tätä kolme päivää, koska en ehtinyt lukea kuin pieniä pätkiä. Jos olisi ollut tilaisuus, olisin varmasti lukenut tämän nopeasti, mutta tarina olisi todennäköisesti jäänyt pyörimään mieleen pitkäksi aikaa. Pienemmissä paloissa lukeminen oli ehkä tälle kirjalle parempi vaihtoehto, silloin luettua pystyi pureskelemaan ja miettimään paremmin.

Frankin ja Ceen tarina on lopulta selviytymistarina ja muistutus siitä, ettei menneitä pääse karkuun pakenemalla ja välttelemällä, vaan asiat kohdaten.