Mari Jungstedt: Kesän kylmyydessä

Ruotsalaisten dekkarikirjailijoiden kirjoja luetaan paljon, mutta itselleni ne ovat vieraampia. Nopeasti mietittynä ei tule mieleen yhtään aiempaa ruotsalaista dekkaria jonka olisin itse lukenut, vaikka olen tietysti kuullut niistä. Wallanderia olen katsonut tv-sarjana, mutta senkin aloitin vasta tämän vuoden alussa.

Odotukset olivat korkealla kun tartuin Mari Jungstedtin vuonna 2006 suomennettuun dekkariin Kesän kylmyydessä. Kirja on odotellut kiltisti hyllyssä lukuvuoroaan jo ainakin vuoden päivät, mutta pääsi nyt luettavaksi kirjahyllyn siivouksen yhteydessä. Enkä kyllä kovin hanakasti taida Jungstedtin dekkareihin tarttua jatkossakaan. Kesän kylmyydessä oli sellainen ihan kiva kirja, mutta jostain syystä se ei ollut ihan niin vetävä kuin olin odottanut.

Tarinassa ei ollut mitään vikaa ja se etenkin ihan hyvää vauhtia, etenkin toisen murhan kohdalla. Siihen asti tahti oli aika verkkaista, ja lukijaa tutustutettiin rauhassa kirjan (ja sarjan) päähenkilöihin ja Gotlantiin. Toisen murhan jälkeen tarina muuttui oikeastaan koukuttavaksikin. Eniten lukemisessa taisi tökkiä kirjan suomennos, josta ruotsin kieli paistoi välillä turhan räikeästi läpi. Nurinkuriset lauserakenteet ja huolimattomasti mietityt kielikuvat ärsyttivät ja saivat lukemisen tuntumaan epämiellyttävältä.

Tiedostan, että takerrun välillä liikaa kieleen ja sen puutteisiin tarinan kustannuksella. Joskus pystynkin unohtamaan tökerön kielen jos tarina on muuten mielenkiintoinen ja koukuttava. Tämän kirjan kanssa yhtälö ei kuitenkaan minun kohdallani toiminut. Kesän kylmyydessä on rikoskomisario Anders Knutaksesta kertovan sarjan ensimmäinen osa, joten ehkä kyseessä ovat vain pienet käynnistysvaikeudet. Usein sarjan päästyä kunnolla vauhtiin ja henkilöiden tullessa tutummiksi myös juonet ovat houkuttelevampia.

Vaikka tuomioni saattaa vaikuttaa tylyltä, tiedän että moni muu pitää tästä kirjasta paljon. Tämä sopii ihan hyvin vaikka välipalaksi joidenkin tuhdimpien kirjojen lomaan tai vaikka lomapäivän viihdykkeeksi. Ehkä nappaan sarjan kakkososan kesällä riippumattoon.

Kommentit

  1. Harmi ettei tämä innostanut. Itse aloitin sarjan ihan lähiaikoina ja jäin täysin koukkuun. Pidän todella paljon kirjailijan tavasta tutustuttaa lukija henkilöihin. :)

    VastaaPoista
  2. Lukija tosiaan tutustutetaan kirjan henkilöihin, ja ehkä minäkin koukutun jos joskus luen seuraavia osia. Esim. Donna Leonin Guido Brunetti -dekkareihin olen koukussa henkilöiden takia, vaikka kaikki kirjat eivät muuten olekaan olleet niin hyviä. Katsotaan kuinka käy. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille