Kasoittain kirjoja

Tämä kirja on houkutellut jo pitkään ihanan kantensa takia. Varausjonot ovat olleet aika pitkät, joten bongasin tämän kirjaston palautushyllystä vasta vähän aikaa sitten. Ja olihan tämä hyvä, kun tottui ensin vähän erilaiseen kerrontaan. Flavia de Luce on 11-vuotias kemistinalku, joka päätyy selvittämään kotinsa puutarhaan kuolleen miehen murhaa. Hänen intohimonsa on kemia, jonka salat hän on opetellut itsekseen. (Kirjaa lukiessa tulee ihan huomaamatta kerrattua myös kemian tietojaan.) Flavia asuu isänsä ja kahden isomman sisarensa kanssa Buckshaw'ssa Englannin maaseudulla 1950-luvulla. Flavia ei tule siskojensa kanssa toimeen eikä isästäkään ole paljon seuraa, joten murhan selvittely taitaa olla ihan hauskaa vaihtelua melko yksitoikkoiseen arkeen. Tarina on kerrottu minä-muodossa, mikä vaatii aluksi vähän totuttelua. Kun tyyliin pääsee sisälle, se toimii mielestäni hyvin. 11-vuotias katselee maailmaa eri tavalla kuin aikuinen, ja vaikka Flavia onkin aika varhaiskypsä niin

Ruotsalaisten dekkarikirjailijoiden kirjoja luetaan paljon, mutta itselleni ne ovat vieraampia. Nopeasti mietittynä ei tule mieleen yhtään aiempaa ruotsalaista dekkaria jonka olisin itse lukenut, vaikka olen tietysti kuullut niistä. Wallanderia olen katsonut tv-sarjana, mutta senkin aloitin vasta tämän vuoden alussa. Odotukset olivat korkealla kun tartuin Mari Jungstedtin vuonna 2006 suomennettuun dekkariin Kesän kylmyydessä. Kirja on odotellut kiltisti hyllyssä lukuvuoroaan jo ainakin vuoden päivät, mutta pääsi nyt luettavaksi kirjahyllyn siivouksen yhteydessä. Enkä kyllä kovin hanakasti taida Jungstedtin dekkareihin tarttua jatkossakaan. Kesän kylmyydessä oli sellainen ihan kiva kirja, mutta jostain syystä se ei ollut ihan niin vetävä kuin olin odottanut. Tarinassa ei ollut mitään vikaa ja se etenkin ihan hyvää vauhtia, etenkin toisen murhan kohdalla. Siihen asti tahti oli aika verkkaista, ja lukijaa tutustutettiin rauhassa kirjan (ja sarjan) päähenkilöihin ja Gotlantiin. To

Sain kokeilla valintoihin perustuvaa syväkirjaa, Minna Roinisen kirjoittamaa fantasiaromaania Unohdetut ovet. Syväkirjan romaanista tekee se, että lukija itse vaikuttaa tarinan kulkuun valintojensa kautta. Osa kirjan luvuista on sellaisia, joiden jälkeen lukija päättää, miten haluaa tarinan jatkuvan. Osa valinnoista on yksinkertaisia, esim. meneekö päähenkilö tapaamaan henkilöä X vai ei tai ottaako hän jonkun neuvon vastaan vai ei. Useimmissa valintakohdissa oli kaksi vaihtoehtoa, joissakin kolme. Jos valintoihin perustuva syväkirja kiinnostaa enemmän, tutustu kirjaan kustantajan sivuilla tai kirjailijan kotisivuilla . Tästä pääset näkemään kartan valintojen vaikutuksesta juoneen. Kartassa on vain numeroita ja symboleja, joten sen perusteella en usko lukukokemuksen kärsivän. Itse luin kirjan ensin ja vasta sen jälkeen löysin kartan. Mietin lukiessani, että onko loppu aina samanlainen ja vain siihen johtava tarina  valinnoista riippuen erilainen. Päästyäni loppuun ja sen jälkee