Elisabet Aho: Valkea kuin uni, Lilly ja Kartanon tiellä

Luin alkuun päästyäni kaikki Elisabet Ahon Urajärven kartanoa käsittelevät kolme kirjaa. Valkea kuin uni ajoittuu vuosille 1830-1851, Lilly vuosille 1861-1918 ja Kartanon tiellä vuosille 1887-1917. Kaikissa käsitellään elämää kartanossa ja sen ympäristössä, joka kirjassa hiukan erilaisesta näkökulmasta. Vaikka kirjat muodostavat sarjan, voi niitä hyvin lukea myös itsenäisinä teoksina.

Valkea kuin uni perustuu todelliseen tapahtumiin. Se kertoo Axel von Heidemanista ja hänen nuoresta ja kauniista vaimostaan Sofiasta. Avioelämä ei ole kuitenkaan ongelmatonta, koska Sofian mieli on epävakaa, eikä hänestä ole emännäksi suureen ja vieraaseen kartanoon. Kaunista Sofiaa ihaillaan aluksi, mutta mielipiteet muuttuvat kun aika kuluu, eikä Sofiassa näy aikuistumisen merkkejä. Sisäpiika Hilda on Sofialle läheisin kartanon väestä, eivätkä kartanon muut palkolliset ja kyläläiset katso  piian kaveeraamista rouvan kanssa hyvällä.

Lilly jatkaa siitä, mihin Valkea kuin uni päättyy. Kirja keskittyy Lilly von Heidemanin elämään, mutta myös veli Hugo on tiiviisti mukana. Tämän kirjan tapahtumat perustuvat arkistolähteisiin, ja esimerkiksi Lillyn keskenjääneitä muistelmia on käytetty taustamateriaalina. Sarjan kirjoista tällä kirjalla on siten eniten todellisuuspohjaa, vaikka kirjailija täyttääkin lähdemateriaalin aukkoja omalla mielikuvituksellaan. Lilly von Heideman oli naisasianainen ja oli mukana esimerkiksi ajamassa naisten äänioikeutta. Urajärven kylän naisille hän piti luku- ja keskustelupiirejä kartanolla ja toi siten sivistystä kansan pariin myös käytännössä.

Kartanon tiellä on osin päällekkäinen Lillyn kanssa, ja se kertoo suutarinvaimo Annista ja hänen pojastaan Anselmista. Kummankaan elämä ei ole helppoa, sillä Anni naitettiin suutarin Valtterille sen jälkeen, kun hänen välinsä Hugo-herraan olivat käyneet liian läheisiksi hänen työskennellessään kartanon sisäpiikana. Anni kantaa mukanaan (julkista) salaisuutta Anselmin isästä. Anselmi on pienestä asti kokenut itsensä joukkoon sopimattomaksi, ja kun hän vahingossa kuulee, ettei Valtteri välttämättä olekaan hänen isänsä, hän hämmentyy entistä enemmän. Kartanon tiellä -kirja kuvaa kartanon elämää etäämmältä, alustalaisten näkökulmasta.

Pidin kaikkien kirjojen tunnelmasta ja siitä, miten aidon kuvan entisajan elämästä niistä sai. Kirjoissa kuvataan elämän ylä- ja alamäkiä, huippuja ja notkoja, mutta myös tavallista arkea. Kertojanäänen saavat niin kartanon emännät ja isännät kuin palvelijat ja alustalaisetkin. Jokainen näkee elämän Urajärvellä ja kartanossa omasta näkökulmastaan.

Ihmiselämät ja ihmisten kasvu on kuvattu hyvin. Ihmiset muuttuvat elämän edetessä, ja kokevat ja näkevät asioita eri tavoin kuin nuorempina. Yhteensä melkein sadan vuoden aikajänteeseen mahtuu monia erilaisia ihmisiä ja kasvutarinoita, onnen löytämistä mutta myös luopumista. Moneen kirjojen henkilöön ehtii tarinan myötä kiintyä.

Urajärven kartano on oikeasti olemassa, sen omistaa nykyään Museovirasto ja se on kesäisin avoinna vierailijoille. Lisää tietoa täältä. Von Heideman suvun viimeisiksi jääneet sisarukset Lilly ja Hugo testamenttasivat kotinsa ja halusivat, että siitä tehdään museo.

Kommentit

  1. Kiitos kirja vinkistä!

    VastaaPoista
  2. Kävin tänään ensimmäistä kertaa Urajärven kartanossa ja olin todella vaikuttunut. Loistavasti restauroitu kartano ja kuinka mielenkiintoista väkeä siellä onkaan asunut. Kiva, että näistä kirjoista löytyi sinun bloggauksesi, täytyy pistää hankintaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kävin Urajärvellä viime kesänä ensimmäistä kertaa, oli tosi mielenkiintoista nähdä itse kirjojen tapahtumapaikat. Ja restauroinnissa on tosiaan tehty upeaa työtä. Kannattaa tutustua kirjoihin! :)

      Poista
  3. Kiitos kirjavinkistä! menen heti lainaamaan nämä kirjat. Olen käynyt vieralemassa urajärven kartossa useasti. Äitini vietti lapsuuden kesänsä siellä ja mummu heinäpelolla, vaikkakin asuivat eri paikkakunnalla. Mummuni sisko taasen oli sijoituslapsena Iidalla ja Hanneksella. Lähden siis aikamatkelle sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että paikka on sinulle läheinen! Toivottavasti pidät kirjoista :)

      Poista
  4. Luin juuri Lillyn ja sitten seuraavaksi nuo muut Urajärven kartanoon liittyvät. Ostin Lillyn kirpparilta kesälukemiseksi ja kyllä kannatti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille