Douglas Preston & Lincoln Child: Ihmeiden kabinetti


Löysin tämän Pendergast-nimisen FBI-agentin mukaan nimetyn sarjan alennusmyynnistä (kuinkas muutenkaan...). Tosin sain itselleni sarjan toisen ja kolmannen osan, tämä ensimmäinen on kirjastosta. Huomasin kuitenkin asiaa tutkittuani, että sarjan suomentaminen on aloitettu sarjan kolmannesta osasta, englanniksi Ihmeiden kabinettia edeltää vielä kaksi kirjaa.


Agentti Pendergast on minulle ihan uusi tuttavuus, muutaman kerran olen syötteessäni nähnyt kirjojen kansia, mutten ole kuitenkaan sen tarkemmin tutustunut asiaan. Tykkään kuitenkin kaikenlaisista rikoskirjoista, ja olihan tässäkin menoa ja meininkiä, vähän eri tavalla kuin kuvittelin mutta kuitenkin. Kirjan yli 600 sivua hujahtivat parissa illassa, jos siitä voi jotain päätellä.

New Yorkissa tehdään tilaa uudelle kerrostalolle ja rakennuksen alta löytyy tunneli, jossa on ihmisten jäänteitä. Pendergast aloittaa omatoimiset tutkimuksensa ja vetää mukaansa arkeologi Nora Kellyn, joka taistelee museon johdon kanssa tutkimusprojektinsa rahoituksesta. Vastentahtoisesti Nora käy vilkaisemassa luita, ja päätyy auttamaan Pendergastia tämän tutkimuksissaan enemmänkin. Mutkikkaammaksi juttu muuttuu, kun New Yorkista alkaa löytyä tuoreita ruumiita, joille on tehty samanlainen toimenpide kuin juuri löydetyille, sata vuotta vanhoille uhreille.

Kerronta on aika nopeatempoista, vaikka sivuja on paljon. Juttua kääritään auki viipale viipaleelta, eikä minulle ainakaan auennut loppuratkaisu yhtään liian aikaisin. Jännitystä kyllä piisaa, mutta ei sellaista laatua että yöunet menisivät. Mukana on hiukan myös yliluonnollisuutta, ja tietysti agentti Pendergastin melko erikoinen olemus ja luonne tuovat tarinaan lisää mielenkiintoa. Joitakin epäjohdonmukaisuuksia kirjassa oli, jokunen jäi vähän häiritsemäänkin. Toisaalta viihdyin kirjan parissa niistä huolimatta, ja aion myös jatkaa seuraavaan osaan.

Tämänkin sivut menevät 30Koetuksen laskentaan: 653 s.

Kommentit

  1. Tervehdys Pendergast-fanilta! Olen lukenut sarjan neljä suomennettua osaa ja voin vain sanoa, että viihdyn Pendergastin kyydissä mainiosti. Parasta mielenkiintoisten juonien lisäksi on historia, jota tarinoihin on ympätty.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Mauri Paasilinna: Rovaniemi-sarja