China Miéville: Toiset

Tätä kirjaa en olisi varmaankaan koskaan lukenut, ellei se kuuluisi lukupiirini ohjelmistoon. Tosin tämä on vasta lokakuun kirja, mutta kun olen jo syyskuun kirjan lukenut niin päätin hypätä heti eteenpäin. Kyseessä on aika uusi kirja, suomeksi se on ilmestynyt viime vuonna, ja alkuperäisteos vuonna 2009. Käsittääkseni kirja on ensimmäinen kirjailijan tuotannosta suomennettu teos.



Tarinan päähenkilönä on Besźelin poliisissa rikostarkastajana työskentelevä Tyador Borlú, joka joutuu selvittelemään nuoren amerikkalaisen naisen väkivaltaista kuolemaa. Rikoksen selvittely ei ole yksinkertaista puuhaa muutenkaan, mutta vaikeammaksi sen tekee ympäristö, jossa Borlú kollegoineen työskentelee. Besźel on osa kaksoiskaupunkia, jonka toinen osa on Ul Qoma. Kaupungit sijaitsevat fyysisesti rinnakkain ja lomittain, mutta asukkaille olemassa on vain se kaupunki, jossa he kulloinkin ovat. Kaupungit ovat ilmeisesti myös eri maita, joten naapurikaupungissa vierailu on ulkomailla käyntiä.

Kaupunkien rajaa ja sen rikkomattomuutta valvoo Rikko, organisaatio, jota kaikki kummassakin kaupungissa pelkäävät. Arkinen elämä kaksoiskaupungissa sujuu toista kaupunkia ja sen asukkaita huomaamatta: ne kohteet jota ei saa nähdä jätetään yksinkertaisesti vaille mitään huomiota. Vaikka kaupungeilla on omatkin alueensa, on suuri osa niistä myös lomittunut. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että samaa katua käyttävät kummankin kaupungin asukkaat, näkemättä tai huomaamatta toisiaan. Lomittuneilla alueilla joka toinen rakennus saattaa olla toisessa ja joka toinen rakennus toisessa kaupungissa, jopa kerrostalojen kerrokset saattavat sijaita eri kaupungeissa. Jos naapurikaupungin asukkaaseen tai rakennukseen kiinnittää huomiota, syyllistyy rikkoon eli rajan loukkaukseen. Tällöin peliin puuttuu Rikko, eikä kukaan tiedä mitä rikkoneille ihmisille sen jälkeen tapahtuu.

Tarina itsessään jää vähän vähemmälle huomiolle, kun kaiken energiansa lukiessaan käyttää kaksoiskaupungin käytännön elämän kuvittelemiseen. Omalla kohdallani lukemista vaikeutti se, että lomittumista lukuunottamatta elämä on kummassakin kaupungissa ihan tavallista: ihmiset elävät nykyaikaa, käyvät töissä ja koulussa, katsovat tv:tä ja käyttävät tietokoneita. Kaupungit tietysti eroavat toisistaan jonkin verran, mutta samalla tavoin kuin esimerkiksi hyvin vauras, hyvinvoiva kaupunki ja hyvin köyhä, rappeutuva kaupunki eroavat. Minun olisi ollut helpompi uppoutua itse tarinaan, jos kaupunkien elämä olisi ollut vähemmän oman normaalielämämme kaltaista.

Luin kirjan suhteellisen nopeasti, en kuitenkaan yhdeltä istumalta. Etenkin ensimmäinen puolikas oli jotenkin verkkaista kerrontaa, ja sen aikana lukeminen oli helppoa välillä lopettaa ja pitää jopa muutaman päivän tauko. Kirjan loppupuolella vauhti kuitenkin lisääntyi, ja kirjan laskeminen vaikeutui. Alku eteni ehkä vähän liiankin rauhallisesti, mielestäni tiivistämisen varaa olisi ollut. Alussa olin myös huomaavinani kömpelyyttä käännöksessä, mutta se vaikutelma hävisi nopeasti. Ehkä alkuun on jäänyt joitain hioutumattomia kohtia, jotka paistoivat silmääni. Kirja oli ainakin itselleni hyvin hämmentävää luettavaa, sitä ei oikein saa kuvailtua kunnolla. Luulen että kirja pitää itse lukea jotta siitä saa kunnolla käsityksen. Olen kuitenkin iloinen, että tähän tuli tutustuttua.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Mauri Paasilinna: Rovaniemi-sarja